Lapsuus oli jossain muualla kuin missä nyt olen
ja se oli jonkun toisen kuin nykyisen minun.
Näen elämäni pienen pieninä
postimerkkeinä.

Minulle suotiin ajatteleva mieli
joten ajattelin jo silloin
äiti on usein surullinen.
Kaivoin matoja kalaparoille
luulin ruokkivani nälkäisiä sieluja.

Vilkutimme ohi ajaville junille
pidimme teekutsuja kaukaa tulleille vieraille
poisnukkuneille sukulaisille ja 
mielikuvitusystäville. 
Koskaan ei ollut pulaa juomaseurasta.

Kesän päivän lopussa kuljin rapisevia hiekkateitä
laitoin hiukseni tyynylle ja kuuntelin valoa.
Olin nukkumatta, hengitin hiljaa,
minua ei enää ollut.
Aamulla heräsin uutena.