Pärjäsin pitkälle tasan kahdella teorialla.

 

Ensimmäinen teoria on Teoria kahdesta pallosta. Se on pitkä ja monimutkainen ja selittää kaiken alkukirkosta nykyuskontoihin sekä kulutusyhteiskunnan rappiolliseen kulttuuriin ja julkkisten ihannointiin. Se ei oikeastaan teoria vaan mielenlaatu: turvallinen tapa selittää tämän maailman hulluutta.

 

Toinen taas on vakavanmallinen teoria siitä, kuinka ystävyyden ja parisuhteen ero on vain ja ainoastaan siinä, että parisuhteessa minulla on velvollisuuksia ystävääni kohtaan. Ystävyydessä minulla ei ole velvollisuuksia ystävääni kohtaan.

 

Velvollisuudet tuovat oikeuksia, joita ystävyydessä minulla ei ole ystävääni kohtaan.

 

Velvollisuudet myös verottavat vapauttani. Voisin kertoa sen auki kemiallisin sidoksin, kovalenttisin ja van der Waalsin voimin, mutta se olisi turhaa: tarvitsen käsiä selittämiseen. Jos puen sen sanoiksi ilman käsiäni, teen sen näin: parisuhteessa vaihdan palan omaa vapauttani jonkun toisen vapauteen.

 

Se on raskas taakka, velvollisuuksien ja oikeuksien viidakko vuosien ja taas vuosien jälkeen.